Neljä ja puoli vuotta

Neljä ja puoli vuotta elämästäni olen yrittänyt lisääntyä.

Vielä viikko sitten olin varma, että tällä kertaa tanskalaiset ovat löytäneet tiensä perille. Tavoistani poiketen tunsin pakottavaa tarvetta pukeutua värikkäisiin vaatteisiin - selvä merkki! Loppuviikosta kävi kuitenkin selväksi, ettei niin ole käynyt. Ei tälläkään kertaa.

Seuraavana vuorossa on IVF-hoidot, eli koeputkihedelmöitys. Se ei tule ajankohtaiseksi tänä vuonna, ei ehkä ensi vuonnakaan. Käsittääkseni se tulee olemaan henkisesti ja fyysisesti huomattavasti raskaampi hoitomuoto kuin inseminaatio. Unohtamatta siihen uppoavia rahoja. Itsellisenä naisena en saa Kela-korvauksia hoidoista enkä lääkkeistä, joten ennen IVF-hoitoihin siirtymistä täytyy joko säästää rahaa, ottaa lainaa tai voittaa lotossa.

Olen viime vuodet elänyt jonkinlaisessa odottavassa välitilassa. En oikein tiedä, mihin suuntaan elämääni veisin tai mitä sillä tekisin. Siitä syystä lisäodotus tämän projektin kanssa pelottaa hieman aika paljon.

Musiikki: Vakava nainen

Mietin viime viikolla, olenko lopullisesti seonnut käyttämistäni hormoneista. Tavoistani poiketen kuuntelin SuomiPop -kanavaa autoillessani. Yhtäkkiä havahduin, kun luulin jonkun miehen laulaneen radiossa

"onhan mun saatana saatava lapsi".

Kävi ilmi, että kuulin oikein. Kyseessä on Vakava nainen -biisi, Happoradion helmikuussa julkaistulta Elefantti-levyltä. Vaikka se ei kerro lapsettomuudesta, tuo laini vangitsi minun huomioni.

Jos ette ole biisiä kuulleet, se löytyy YouTubesta, mutta myös Spotifysta.

Viimeinen inseminaatio

Viimeiset tanskalaiset siemenet on laitettu matkaan, ja jälleen odotetaan pari viikkoa. Tässä kierrossa Menopur-pistokset vähennettiin neljästä kolmeen, ja tuloksena oli yksi yli 20mm foliikkeli ja yksi 19mm foliikkeli. Muutama päivä inseminaation jälkeen aloitan Lugesteronin tueksi.

Edellisellä kerralla tuli voimakasta alavatsakipua inseminaation jälkeen. Tällä kertaa pystyin kuitenkin kävelemään normaalisti kivusta huolimatta.

On hieman haikea olo. Jokaisen epäonnistumisen myötä murenee pieni pala unelmaa tomuksi ja lähtee tuulen mukaan. Kuinka paljon sitä on jäljellä?

Voi kunpa ei tarvitsisi jatkaa IVF-hoitoihin!

Onnellisia geenejä

Helsingin Sanomat uutisoi heinäkuussa tutkimuksesta, jonka mukaan geeniperimällä on vaikutusta onnellisuuteen. En ole tiedenainen enkä tunne ainoatakaan tanskalaista, joten en osaa ottaa kantaa tutkimuksen todenperäisyyteen. Artikkeli kuitenkin sai minut hykertelemään tyytyväisenä. Peruspessimistisille suomalaisille geeneille tekee hyvää saada onnellisia geenejä seuraksi. Yksi piste tanskalaisille siemenille!

(Jani Kaaro, 21.7.2014, artikkeli "Tutkimus: Onnellisuuden salaisuus voi piillä tanskalaisessa dna:ssa", Helsingin Sanomat)

Elokuva: Baby Mama

Katsoin taannoin televisiosta elokuvan nimeltään Baby Mama (2008). Komediassa lähes 40-vuotias uraohjus haluaa lapsen, ja päättää vuokrata kohdun. Minut tarina onnistui yllättämään hetkellisesti, mutta jenkkikomedioille tyypilliseen tapaan loppu oli ennalta arvattava.

Elokuvan pääosissa nähdään Tina Fey ja Amy Poehler, muissa rooleissa mm. Steve Martin, Sigourney Weaver, Greg Kinnear, Dax Shephard ja Romano Malco.


Baby Mama IMDb:ssä.