Asioiden edelle

Minulla on toisinaan tapana mennä ajatuksissani asioiden edelle. Niin tälläkin kertaa.

Luin Olga Temosen blogia ja erityisesti tämä kirjoitus sai minut tunteelliseksi.

"Katselin auringonlaskussa ihanalta näyttävää kesää ja meidän tilaa ja mietin että ollappa lapsi tällaisessa paikassa. Kävi oikein kateeksi meidän tyttöjä, heidän elämänsä on niin huoletonta ja hauskaa juuri nyt, eikä tekemistä puutu."

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen viettänyt lapsuuteni maalla. Muistot ovat pelkästään hyviä. Pihalla sai huoletta juoksennella. Kunhan varoi traktoreita heinätöiden aikaan. Silloin ei tarvinnut huolehtia punkeistakaan, vaan pitkässä heinässä uskalsi kirmata sisarusten ja serkkujen kanssa. Pihalla oli paljon tilaa leikkiä piilosta. Talvisin pihasta löytyi pulkkamäki, kun lumet aurattiin samaan kasaan. Jonain talvena meille tehtiin jopa oma pieni luistinrata pellolle.

Täytyy myöntää, että saman huolettomuuden tahtoisin antaa omille lapsilleni tämän betoniviidakon sijaan. Itsekin olen rauhallisimmillani elämäni lähteillä, keskellä peltoja.


Parin viikon kuluttua on ensimmäinen psykologin käynti. Siitä se sitten alkaa!

Hidas heinäkuu

Heinäkuu on mennyt syksyä odotellessa.

Suunnilleen kuukauden kuluttua jätän minipillerit pois ja elimistöä aletaan valmistella ensimmäistä hoitoa varten. Viime viikolla kävin ostamassa foolihappolisää. Terveyden Tukipilarit -radio-ohjelmassa (nykyään Terveyden Avaimet) Paula Heinonen on suositellut foolihappolisää jo siinä vaiheessa, kun vasta suunnittelee raskautta.

Aloitin sentään työstämään klinikalta saatuja "kotitehtäviä".

Viikonloppuna kävin ystäväperheellä kylässä. Sain tilaisuuden haastatella vanhempia siitä kuinka uusperheen lapset tulevat keskenään toimeen. Näinhän sen toki itsekin. Jos en tietäisi, en olisi huomannut, että eivät ole saaneet samoja geenejä. Samalla tavalla nahistelivat kuin muutkin sisarukset. Ja kuitenkin pääasiassa sulassa sovussa viilettivät menemään. Asiasta ovat puhuneet paljon ja avoimesti. Vanhempien silmissä ja sydämessä kaikki lapset ovat samalla viivalla, mutta nyt sukulaiset ja tuttavatkin ovat alkaneet huomata, että lapsista on tullut sisaruksia. Ystäväpariskunta puolestaan täydentää ja tukee toisiaan. Ovat kuin toistensa puuttuvat palaset. Molemmat ovat nähneet elämää, mutta se ei ole estänyt heitä lopulta päätymästä saman katon alle, yhdeksi perheeksi.