Edellisessä kirjoituksessa kävin sisäistä kamppailua tanskalaisten ja suomalaisten siittiöiden välillä. Sivulauseessa arvelin, että suomalaista tavaraa täytyy jonottaa, koska Suomessa luovuttajia on vähemmän kuin Tanskassa.
Tänään silmiini osui artikkeli aiheesta. Oulun Väestöliiton hoitajan mukaan kaksi kymmenestä halukkaasta spermanluovuttajasta voidaan hyväksyä. 2/10! Eipä ole ihme, että jonotusaika voi olla pitkähkö.
Lisää tilastoja tarjosi pari viikkoa sitten julkaistu artikkeli. Lapsettomuuteni ei johdu miehen ylipainosta (ennemminkin painottomuudesta), mutta tässä artikkelissa lähestyttiin lapsettomuutta hieman laajemmin. Tosin lapsettomuuteni ei johdu myöskään ylipainosta tai tupakoinnista.
Erityisesti huomioni kiinnitti seuraava lause:
"Lapsettomuuden osuus 25-vuotiailla naisilla on 3,5 prosenttia, 40-vuotiailla 22 prosenttia ja 45-vuotiailla jo 87 prosenttia."
Tilastomatematiikka on masentavaa. Ehkä siksi jätin kyseisen kurssin opiskeluaikana väliin.
Turun yliopistolla järjestetään aiheesta seminaari torstaina 16.toukokuuta.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Mustikka vai mansikka?
Kaikki tietävät sanonnan mustikoista ja mansikoista. Huonon huumorin vallitessa aion siis kirjoittaa luovutetuista siittiöistä. On ollut jännittävää huomata millaisia reaktioita läheisissä ihmisissä on saanut aikaan erityisesti tämä osa hedelmöityshoitoprojektistani.
En vielä tässä vaiheessa tiedä kuinka tarkasti luovuttajat seulotaan. Käsittääkseni Suomessa luovuttajalle maksetaan vain matkakorvaukset. Tämä varmasti karsii turhanpäiväiset haihattelijat joukosta. Tanskan luovutusprosessista en tiedä tuotakaan vähää, mutta luovuttajia siellä kuitenkin on enemmän kuin Suomessa. Tai niin oletan, koska suomalaisia siittiöitä voi joutua jonottamaan, mutta tanskalaisia saa heti.
Muutaman ystäväni vakaa, kokemusperäinen mielipide on, että tanskalaiset miehet ovat komeita. That's good, kuka nyt haluaisi ruman miehen geenejä lapselleen? Viime viikolla ystäväni googletti "tanskalaisia miehiä" ja suurin osa tuloksista oli kuulemma iäkkäitä ja rumia. Hänen johtopäätöksensä oli, että lapseni tulisi näyttämään hobitilta, jos valitsen tanskalaiset siittiöt.
Ulkonäöllisten seikkojen jälkeen päästään kolikon kääntöpuolelle. Mitä, jos luovuttajalla on jokin perinnöllinen sairaus? Entisessä elämässä meillä ei silloisen mieheni kanssa käynyt mielessä selvittää, sattuuko toisella tai molemmilla meistä olemaan jokin vakava perinnöllinen sairaus, josta ei ollut tullut viitteitä siihen elämänvaiheeseen mennessä. Joten miksi pelkäisin sitä luovutetuista sukusoluista? Tässä vaiheessa uskon, että seulonta on tarkempaa niiden kohdalla kuin kotikonstein helposti raskautuvien tapauksessa.
Työkaverini kanssa puhuimme perinnöllisistä sairauksista. Suomessa on joitain alueellisesti esiintyviä perinnöllisiä sairauksia. En ole tullut asiaa aiemmin ajatelleeksi, mutta kuulostaahan se järkevältä. Mikäli geeniperimä pysyy vuosikymmeniä alueellisena, alkaa geenimutaatioita muodostua.
Jos laajennan alueellista ajatteluani hieman pidemmälle, niin olen havainnut lappilaisten olevan leppoisia. Sellaista rentoutta haluaisin omaan tenavaani. Kun taas etelä-pohjanmaalaista puukkotappelijaa en lapsestani halua. En minä oikeasti koe tarpeelliseksi tietää mistä kylästä sukusolut ovat peräisin. Mutta entäs, jos joku tuttuni tai jopa sukulaiseni on sattunut luovuttamaan siittiöitään Suomessa? Ja 20 vuoden kuluttua selviäisi, että lapseni on saanut alkunsa niistä? Voisiko sellaista tapahtua muuta kuin laatusarjassa Salatut elämät?
Minut on jo vakuutettu siitä, että lapseni ei puhuisi syntyessään tanskaa, vaikka saisikin puolet rakennusaineistaan Tanskasta. Lapset eivät kuulemma syntyessään puhu. Ja kasvuympäristö vaikuttaa enemmän kuin perimä. Lapset oppivat puhumaan sitä kieltä, mitä kuulevat ympärillään. Olisiko kuitenkin mahdollista, että lapseni oppisi helpommin puhumaan muita pohjoismaisia kieliä, kun geeniperimä olisi valmiiksi vinksahtanut siihen suuntaan?
Toisen työkaverini kanssa puhuimme viime syksynä naisesta, jonka usealla lapsella oli eri isät. Hänen mielestään tämä on hieno asia evoluution kannalta. On kuulemma hyvä, mikäli geeniperimästä tulee monipuolinen. Tanskalaiset sukusolut edesauttaisivat siis myös evoluutiota.
Mitä sitten voin valita? Hedelmöityshoitolaissa sanotaan, että hoitava lääkäri valitsee sukusolut, joiden luovuttaja muistuttaa ulkonäöltään syntyvän lapsen asianomaista vanhempaa, jollei muuta mainita. Koen olevani asianomainen vanhempi, kun tulen olemaan yksin hedelmöityshoidoissa. Omat ulkonäölliset geenit on jo havaittu vahvoiksi, joten en koe tarpeelliseksi löytää itseni näköistä luovuttajaa. Luovuttajasta kerättäviä tietoja ovat luovuttajan ihon, silmien ja hiusten väri, pituus ja etninen alkuperä. Muita tietoja ei saa kerätä. Eli se siitä alueellisuudesta. Mielikuvissani näen itseni klinikan odotushuoneessa selaamassa kansiota kuin postimyyntikuvastoa ja valitsen itseäni miellyttävät piirteet. Saisinko tosiaan valita sieltä sen Johnny Deppiä muistuttavan luovuttajan?
Mitään päätöstä en ole siittiöiden suhteen vielä tehnyt, mutta tässä tilannekatsaus tämänhetkisiin ajatuksiini.
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Väitöstutkimus: Matka lapsettomuudesta äitiyteen koeputkihedelmöityshoidon avulla
Olen melkein valmis laittamaan pääni pantiksi, että vielä viisi vuotta sitten lapsettomuus oli vaietumpi asia kuin tänä päivänä. Kun itse on jäänyt häpeämään kaatuvien seinien alle, on mahtavaa huomata, että aiemmin vaietusta ongelmasta on tulossa arkipäiväisempi.
Tällä kertaa vuodatukseni takana on Paula Kuivasaari-Pirisen väitöstutkimus The pathway from infertility to parenthood through assisted reproductive technology (ART) (Matka lapsettomuudesta äitiyteen koeputkihedelmöityshoidon avulla). Tai oikeastaan väitöstutkimukseen liittyvä artikkeli.
Tutkimuksen mukaan joka kolmas pari keskeyttää hedelmöityshoidot. Kuten jo aiemmin totesin, prosessi on henkisesti raskas. En ihmettele hetkeäkään, että monet luovuttavat. Lasketaankohan pariskunnan ero näihin psyykkisiin syihin keskeyttää lapsettomuushoidot? Suoraan tai epäsuorasti, mutta en usko oman parisuhteeni olleen ainoa eroon päätynyt tässä projektissa. Varmasti muitakin syitä on, mutta onhan tämä sellainen erityinen koetinkivi parisuhteelle.
Hoitojen epäonnistuttua naiset ovat yhdestä kolmeen vuotta tyytymättömämpiä elämäänsä kuin hoidoissa onnistuneet. Enpä yllättynyt tästäkään. Yleensä tavoitteissaan onnistuneet ihmiset ovat tyytyväisempiä kuin epäonnistuneet. Usein nainen on pikkutytöstä saakka haaveillut tulevansa äidiksi. Ottaahan se enemmän ja vähemmän aikaa päästä pettymyksen yli ja löytää uusia unelmia.
Pääsen hetkeksi oman napani ympärille. Tutkimuksen mukaan minulla on 50% todennäköisyys tulla raskaaksi 1-4 hoitokerran jälkeen. Hurraa! En tällä kertaa jaksa tehdä laskelmia kuinka paljon rahaa neljä hoitokertaa vaatisi.
Tutkimuksessa on todettu, että vuonna 2011 on tehty 27% enemmän IVF-hoitoja kuin kymmenen vuotta aiemmin. Johtuukohan tämä siitä, että pariskuntien hedelmällisyys on heikentynyt? Viime vuosina on nostettu esille syitä ruokailutottumuksista ilmansaasteisiin ja kännyköiden aiheuttamaan säteilyyn. Vai lähtevätköhän pariskunnat nykyään aiempaa helpommin hedelmöityshoitoihin? Onhan tämä ollut lähes täysin vaiettu asia vielä 30 vuotta sitten, joten varmasti avoimempi tapa suhtautua asiaan on ainakin jossain määrin vaikuttanut.
Olisi mielenkiintoista lukea tuo väitöskirja - ei tarvitsisi arvailla, mitä se pitää sisällään.
Saako noita väitöstilaisuuksia mennä kuka tahansa seuraamaan? Jos saa, niin laittakaahan kalenteriin ylös tämän viikon perjantai 26.4. klo 12. Ja paikkana on Kuopion yliopistollisen sairaalan Auditorio 2. Harmi, ettei itselläni ole mahdollisuutta olla kuuntelemassa.
Tällä kertaa vuodatukseni takana on Paula Kuivasaari-Pirisen väitöstutkimus The pathway from infertility to parenthood through assisted reproductive technology (ART) (Matka lapsettomuudesta äitiyteen koeputkihedelmöityshoidon avulla). Tai oikeastaan väitöstutkimukseen liittyvä artikkeli.
Tutkimuksen mukaan joka kolmas pari keskeyttää hedelmöityshoidot. Kuten jo aiemmin totesin, prosessi on henkisesti raskas. En ihmettele hetkeäkään, että monet luovuttavat. Lasketaankohan pariskunnan ero näihin psyykkisiin syihin keskeyttää lapsettomuushoidot? Suoraan tai epäsuorasti, mutta en usko oman parisuhteeni olleen ainoa eroon päätynyt tässä projektissa. Varmasti muitakin syitä on, mutta onhan tämä sellainen erityinen koetinkivi parisuhteelle.
Hoitojen epäonnistuttua naiset ovat yhdestä kolmeen vuotta tyytymättömämpiä elämäänsä kuin hoidoissa onnistuneet. Enpä yllättynyt tästäkään. Yleensä tavoitteissaan onnistuneet ihmiset ovat tyytyväisempiä kuin epäonnistuneet. Usein nainen on pikkutytöstä saakka haaveillut tulevansa äidiksi. Ottaahan se enemmän ja vähemmän aikaa päästä pettymyksen yli ja löytää uusia unelmia.
Pääsen hetkeksi oman napani ympärille. Tutkimuksen mukaan minulla on 50% todennäköisyys tulla raskaaksi 1-4 hoitokerran jälkeen. Hurraa! En tällä kertaa jaksa tehdä laskelmia kuinka paljon rahaa neljä hoitokertaa vaatisi.
Tutkimuksessa on todettu, että vuonna 2011 on tehty 27% enemmän IVF-hoitoja kuin kymmenen vuotta aiemmin. Johtuukohan tämä siitä, että pariskuntien hedelmällisyys on heikentynyt? Viime vuosina on nostettu esille syitä ruokailutottumuksista ilmansaasteisiin ja kännyköiden aiheuttamaan säteilyyn. Vai lähtevätköhän pariskunnat nykyään aiempaa helpommin hedelmöityshoitoihin? Onhan tämä ollut lähes täysin vaiettu asia vielä 30 vuotta sitten, joten varmasti avoimempi tapa suhtautua asiaan on ainakin jossain määrin vaikuttanut.
Olisi mielenkiintoista lukea tuo väitöskirja - ei tarvitsisi arvailla, mitä se pitää sisällään.
Saako noita väitöstilaisuuksia mennä kuka tahansa seuraamaan? Jos saa, niin laittakaahan kalenteriin ylös tämän viikon perjantai 26.4. klo 12. Ja paikkana on Kuopion yliopistollisen sairaalan Auditorio 2. Harmi, ettei itselläni ole mahdollisuutta olla kuuntelemassa.
Aihetta googlettaessani löysin myös toisen artikkelin Kuivasaari-Pirisen tutkimuksista. Tämä on parin vuoden takaa, mutta eiköhän tässäkin vielä ole perää.
"Jokainen vuosi leikkaa hedelmällisyydestä kaksi prosenttia." Eli koska minulla kesti n. 25-vuotiaana 3,5 vuotta tulla raskaaksi, 35-vuotiaana tilanne tuskin on ruusuisempi. Tulta päin sanoi mummo lumessa!
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Kaksi askelta taakse
Tällä kertaa posti toi mukanaan sairauskertomuksen aiemmasta lapsettomuushoitokierroksesta. Oli mielenkiintoista lukea, mitä lääkärit ovat kirjoittaneet silloin. Minulle on varmaan kerrottu tämä kaikki, mutta joko en ole ehtinyt sisäistää kaikkea tai sitten olen unohtanut puolet.
Papereiden mukaan minulla on molemmat ovaariot PCO-tyyppiset. Olen vuosia luullut, että vain toisella puolen. Hormonihoidolla ja inseminaatiolla on kuitenkin todettu olleen toivottu vaikutus. Jännittävää odottaa, mitä klinikalla näiden papereiden perusteella suositellaan jatkohoidoksi.
Papereiden mukaan minulla on molemmat ovaariot PCO-tyyppiset. Olen vuosia luullut, että vain toisella puolen. Hormonihoidolla ja inseminaatiolla on kuitenkin todettu olleen toivottu vaikutus. Jännittävää odottaa, mitä klinikalla näiden papereiden perusteella suositellaan jatkohoidoksi.
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Kirje
Nopeaa toimintaa klinikalta. Tänään postin mukana tuli kirje.
Sisällä oli
Tällä hetkellä olen innostuneen jännittynyt. Olen oikeasti tehnyt jotain konkreettista asian eteen!
Sisällä oli
- vahvistus varaamastani ajasta
- hinnasto, ja ympyröity minua koskevat hinnat
- kartta, jotta löydän perille, parkkipaikkavaihtoehdot
- piirretty kartta itse klinikasta
- esitietolomake täytettäväksi
Tällä hetkellä olen innostuneen jännittynyt. Olen oikeasti tehnyt jotain konkreettista asian eteen!
Musiikki: Ikuisesti kahdestaan
Minusta on hienoa, että aihe on nostettu esille. Ehkä ihmiset jossain vaiheessa ymmärtävät jättää "oletkos pyöristynyt, joko teille on tulossa..?", "millon teillä kuullaan pikkujalkojen ääntä?", "koira onkin hyvää harjoitusta vauvalle", "tässähän onkin sopivasti lastenhuone valmiina", jne. -utelut vähemmälle tai jopa kokonaan väliin. Läheisteni keskuudessa lapsettomuus oli aiemmin lähes tuntematon käsite. Oman historiani jäljiltä ajattelemattomat kommentit on jätetty sanomatta.
Ennen videon ilmestysmistä biisiä kuunnellessani silmiini nousi kuva entisestä elämästäni. Minä ja mieheni. Tai ehkä silloisen mieheni tilalla oli mielikuvassani vain joku mies. Ehkäpä Johnny Depp. Arvion mukaan jopa 15% kaikista pareista on jossain vaiheessa elämäänsä kärsinyt tahattomasta lapsettomuudesta. Mielestäni se on yllättävän suuri luku.
Arttu Wiskari - Ikuisesti kahdestaan
Biisistä vielä sen verran, että toivottavasti siitä ei kuitenkaan tule radiorenkutusta. Ihan vain siksi, että tahattomasti lapsettomien ei tarvitsisi aivan jokaisella työmatkalla itkeä tämän asian takia.
torstai 11. huhtikuuta 2013
Jännittävä puhelinkeskustelu
Tänään sen tein. Soitin klinikalle. Työpaikan pihalla.
Kartoitin historiani uudelleen, ja puhelimen toisessa päässä henkilö muistikin viestini. Puhelu ei ollut ollenkaan pelottava. Tämän alan ammattilaiset osaavat rauhoittaa puheillaan jännittyneen, stressaantuneen, ahdistuneen jne. naisihmisen. Sen opin jo entisessä elämässäni lapsettomuusklinikalla.
Ensimmäisenä minun täytyy hankkia kopiot aiemman lapsettomuushoitoni papereista. Niiden kanssa menen sitten toukokuussa tapaamaan lääkäriä. Aikaa tulee varata 1,5 tuntia. Taidan tehdä ne pari tuntia sisään, niin ei tarvitse sen kummemmin selitellä poissaoloani töissä. Tuolla kerralla käymme läpi vaihtoehdot, tutkimme hoitohistoriaani ja tehdään tarvittavat tarkistukset. On mahdollista, että kaikkia tutkimuksia ei tarvitse tehdä, mikäli vastaukset selviää papereistani.
Tämän jälkeen on vuorossa psykologin käynnit. Niitä tulee olemaan vähintään kaksi. Tarvittaessa enemmän. Näitä olisin kaivannut jo ensimmäisellä hoitokierroksella. Hormonien vaihtelut laittoi mielen melko koville. Jälkeenpäin olen nähnyt mielenvaihteluiden johtuneen juuri hormonihoidoista. Psykologin käynneillä kartoitetaan tilannettani, ajatuksiani ja valmennetaan minua tulevaan. Mitä yksinhuoltajuus tulisi tarkoittamaan. Ja miten tätä isättömyyttä tulisi jossain vaiheessa käsitellä tulevan lapsen kanssa.
Koska aiemmin on saatu aikaan positiivinen raskaustesti inseminaatiolla, saatamme aloittaa sillä. Se siis riippuu osittain niistä aiemmista hoidoista. Eli onko hormoneilla saatu stimuloitua liikaa munarakkuloita, vai juuri sopiva määrä inseminaatiota ajatellen.
Seuraavaksi olikin vuorossa vauvansiemenet. Kotimaisesta spermasta on pulaa, joten sitä saattaa joutua jonottamaan pitkään. Tanskalaista saa parissa viikossa. Siskoni kanssa jo puhuimme tästä. Päätin googlettaa, miltä tanskalaiset näyttää. Ja pohdittiin, mahtaako tansakalaisjuurinen lapsi oppia paremmin muita pohjoismaisia kieliä. Siskoni kertoi tanskalaisesta maajussista ja leipurista, jotka ovat toimeliaita ihmisiä. Eli mikäli päädyn tanskalaisiin siemeniin, täytyy varautua järjestämään virikkeitä lopputuotokselle.
Ikärajoitteita minulla ei ole. Naisen tulisi olla alle 40-vuotias, jotta ikä ei vielä vaikeuta ja jotta jaksaa käydä hoidot läpi, ja myöhemmin jaksaa pienen lapsen kanssa. Minulla on hyvin aikaa ottaa rauhallisesti ja edetä itselleni sopivalla aikataululla, koska ikä ei paina päälle. Joskus itsellisten naisten hedelmöityshoidoissa mukaan ilmestyy myös isäehdokas. Tällöin hoitoja voidaan jatkaa pariskuntana.
Tutkimuksista tulen saamaan Kelan korvauksia. Ja mikäli löytyy selkeä syy lapsettomuuteeni - sellainen syy, joka aiheuttaisi lapsettomuutta myös parisuhteessa - on mahdollista hakea tukea myös itse hedelmöityshoidoista.
Kaikki tämä selvisi vajaan 20 minuutin puhelun aikana. Puhelun jälkeen oli hieman keskittymisongelmia töissä. Olisin halunnut samantien kirjoittamaan kuulemani muistiin. Käytinkin siis työaikani hyödyksi ja viestittelin siskoni kanssa. Onneksi muistini on pohjaton!
Nyt siis keskityn tekemään hoitohistoriahankintoja ja odottelen tapaamista lääkärin kanssa.
Kartoitin historiani uudelleen, ja puhelimen toisessa päässä henkilö muistikin viestini. Puhelu ei ollut ollenkaan pelottava. Tämän alan ammattilaiset osaavat rauhoittaa puheillaan jännittyneen, stressaantuneen, ahdistuneen jne. naisihmisen. Sen opin jo entisessä elämässäni lapsettomuusklinikalla.
Ensimmäisenä minun täytyy hankkia kopiot aiemman lapsettomuushoitoni papereista. Niiden kanssa menen sitten toukokuussa tapaamaan lääkäriä. Aikaa tulee varata 1,5 tuntia. Taidan tehdä ne pari tuntia sisään, niin ei tarvitse sen kummemmin selitellä poissaoloani töissä. Tuolla kerralla käymme läpi vaihtoehdot, tutkimme hoitohistoriaani ja tehdään tarvittavat tarkistukset. On mahdollista, että kaikkia tutkimuksia ei tarvitse tehdä, mikäli vastaukset selviää papereistani.
Tämän jälkeen on vuorossa psykologin käynnit. Niitä tulee olemaan vähintään kaksi. Tarvittaessa enemmän. Näitä olisin kaivannut jo ensimmäisellä hoitokierroksella. Hormonien vaihtelut laittoi mielen melko koville. Jälkeenpäin olen nähnyt mielenvaihteluiden johtuneen juuri hormonihoidoista. Psykologin käynneillä kartoitetaan tilannettani, ajatuksiani ja valmennetaan minua tulevaan. Mitä yksinhuoltajuus tulisi tarkoittamaan. Ja miten tätä isättömyyttä tulisi jossain vaiheessa käsitellä tulevan lapsen kanssa.
Koska aiemmin on saatu aikaan positiivinen raskaustesti inseminaatiolla, saatamme aloittaa sillä. Se siis riippuu osittain niistä aiemmista hoidoista. Eli onko hormoneilla saatu stimuloitua liikaa munarakkuloita, vai juuri sopiva määrä inseminaatiota ajatellen.
Seuraavaksi olikin vuorossa vauvansiemenet. Kotimaisesta spermasta on pulaa, joten sitä saattaa joutua jonottamaan pitkään. Tanskalaista saa parissa viikossa. Siskoni kanssa jo puhuimme tästä. Päätin googlettaa, miltä tanskalaiset näyttää. Ja pohdittiin, mahtaako tansakalaisjuurinen lapsi oppia paremmin muita pohjoismaisia kieliä. Siskoni kertoi tanskalaisesta maajussista ja leipurista, jotka ovat toimeliaita ihmisiä. Eli mikäli päädyn tanskalaisiin siemeniin, täytyy varautua järjestämään virikkeitä lopputuotokselle.
Ikärajoitteita minulla ei ole. Naisen tulisi olla alle 40-vuotias, jotta ikä ei vielä vaikeuta ja jotta jaksaa käydä hoidot läpi, ja myöhemmin jaksaa pienen lapsen kanssa. Minulla on hyvin aikaa ottaa rauhallisesti ja edetä itselleni sopivalla aikataululla, koska ikä ei paina päälle. Joskus itsellisten naisten hedelmöityshoidoissa mukaan ilmestyy myös isäehdokas. Tällöin hoitoja voidaan jatkaa pariskuntana.
Tutkimuksista tulen saamaan Kelan korvauksia. Ja mikäli löytyy selkeä syy lapsettomuuteeni - sellainen syy, joka aiheuttaisi lapsettomuutta myös parisuhteessa - on mahdollista hakea tukea myös itse hedelmöityshoidoista.
Kaikki tämä selvisi vajaan 20 minuutin puhelun aikana. Puhelun jälkeen oli hieman keskittymisongelmia töissä. Olisin halunnut samantien kirjoittamaan kuulemani muistiin. Käytinkin siis työaikani hyödyksi ja viestittelin siskoni kanssa. Onneksi muistini on pohjaton!
Nyt siis keskityn tekemään hoitohistoriahankintoja ja odottelen tapaamista lääkärin kanssa.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Puolikas askel
Otin sähköisesti yhteyttä lähimpään lapsettomuusklinikkaan. Selitin lyhyesti tilanteeni ja suunnitelmani. Tarkoituksena oli kalastella tietoa, huolitaanko sinkkunaista heille asiakkaaksi. Vastaus tuli nopeasti. Nyt täytyisi vain löytää sopiva hetki soittaa virka-aikana, niin saisin tietää tarkemmin vaihtoehdoistani. Sellaisen hetken löytäminen ei tule olemaan helppoa avokonttorissa, jossa harvojen seinien läpi kuuluu pienimmätkin äänet.
Jännittävää kuitenkin! Asia alkoi tuntua hieman todemmalta.
Jännittävää kuitenkin! Asia alkoi tuntua hieman todemmalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)