Ehkä olenkin vain puolikas ihminen

Syksyisin ihmiset säilövät marjoja ja sieniä. Minä säilöin lapsettomuuskansioni toista kertaa kaapin perälle. Tälläkään kertaa en tiedä kuinka pitkäksi aikaa. Edellisellä kerralla tein sen henkisesti revittynä, kun samalla päättyi pitkä parisuhde. Tällä kertaa mukana ei ollut suurta draamaa. Kevyttä luopumisen tuskaa vain. Tai ehkä tapojeni vastaisesti lakaisin tunteet maton alle, koska en jaksa ryömiä pohjamudassa. Toisaalta tiedän, ettei tämä ollut vielä tässä. Aion katsoa kortit loppuun, kunhan raha-asiat ovat suosiolliset jatkaa tätä uhkapeliä.

Sopivasti tänään bongasin parikin aihetta sivuavaa uutista. 

Helsingin Sanomat kirjoittaa parisuhteen lapsettomuudesta. Monet ystäväni ja tuttavani ovat varmasti kuulleet minun suustani epätoivoista vaikerrusta, ehkä muutaman muunkin tahattomasti lapsettoman taholta. Luulen, että on mahdotonta täysin ymmärtää lapsettomuuden tuskaa, jos ei ole itse kokenut sitä tunnemyrkyä. Kun elimistö ei tee sitä, mitä se on rakennettu tekemään, joutuu miettimään identiteettinsä kokonaan uusiksi. Kun syli pysyy tyhjänä vuodesta toiseen. Olenko sittenkään oikea nainen? Ehkä olenkin vain puolikas ihminen.

Parisuhteellisena lapsettomuus oli raskaampaa kuin itsellisenä naisena. Oman surun lisäksi kantoi syyllisyyttä siitä, ettei puolisokaan saa lasta. Erityisesti, kun vika oli on minussa. Useita kertoja silloin (ja useita kertoja edelleen) mietin onko siihen jokin syy, miksi juuri minä en voi saada lasta. Olisinko sittenkin huono äiti? 

HS:n haastattelemien parien kohdalla lapsettomuus vahvisti parisuhdetta ja heidän tarinoillaan on onnelliset loput. 

Yle puolestaan uutisoi Tampereen yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan lapsi ei ratkaise parisuhteen ongelmia, mutta ei myöskään kaada toimivaa parisuhdetta. Luulen, että sama pätee lapsettomiin parisuhteisiin. Harvassa lienee ne eronneet pariskunnat, joista kumpikin osapuoli voi vakuuttavasti sanoa eron johtuneen vain ja ainoastaan lapsettomuudesta. En vähättele lapsettomuuden vaikutusta, omassa parisuhteessani se toi molemmissa esille huonot puolet. Silti osa pareista pysyy yhdessä, vaikka lapsettomuushoidot eivät tehoaisikaan. Eli täytyy parisuhteessa olla vialla muutakin kuin lisääntyminen, jos ero on ainoa vaihtoehto.

Vuosia sitten puolisoni kertoi haluavansa erota vasta inseminaation jälkeen, vaikka oli miettinyt asiaa jo aiemmin. Hän oli toivonut, että lapsi muuttaisi asiat paremmaksi. Minä en uskonut siihen silloin, enkä usko sitä vieläkään. Nytpä sitä on oikein tutkittukin. Lapsi ei ratkaise parisuhteen ongelmia.

(Heini Maksimainen, 4.9.2014, artikkeli "Pitäisikö erota, jos puoliso ei voi saada lapsia?", Helsingin Sanomat)

(Heli Mansikka, 4.9.2014, artikkeli "Tutkimus: Lapsi ei ratkaise parisuhteen ongelmia", Yle Uutiset)