Vielä muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että jonain päivänä viikonloput mielestäni pilaavat jotain.
Edellinen kierto venyi. Tiputteluvuotoa ja kipuja kesti pari viikkoa ennen kuin kierto vihdoin katkesi kunnolla. Lisäksi inseminaatio olisi sattunut viikonlopulle. Sain päättää, aloitanko lääkityksen ja otan riskin, että ovuloisin itsestäni viikonlopun aikana, vai siirränkö inseminaation ehkä seuraavaan kiertoon. En ottanut riskiä. Päätimme lisätä Primolutit tähän kiertoon varmistamaan kierron pysyminen ihanteellisessa rytmissä. Silti on mahdollista, että seuraavassakin kierrossa inseminaatio ajoittuisi viikonlopulle. Ei tällaisen tuurilla seilaavan elimistön kanssa pääse laituria pidemmälle!
Soitin lääkärilleni ja yllä olevan lisäksi otin puheeksi kilpirauhasarvojen uudelleentarkistamisen. Hän suositteli hakeutumaan lääkäriin oireideni vuoksi.
Koska hoidot siirtyivät vähintään kuukaudella, aion nauttia terassikeleistä hyvällä omallatunnolla. Terassiseuraksi saa ilmoittautua!
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Totuus vai tehtävä
Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, mitä olisin valmis kertomaan ihmisille lapseni syntyperästä.
Tähän saakka olen melko avoimesti kertonut projektistani. Haluan olla lapselleni rehellinen hänen syntyperästään. Hänellä ei ole isää. On vain luovuttaja, jonka lahjoittamasta vauvansiemenestä Hän saa alkunsa. Toivon, että myös elämässämme olevien ihmisten ei tarvitse pelätä sanomisiaan Hänen kuultensa.
Läheisten lasten on varmasti vaikea ymmärtää, että jollain ei ole isää. Ei lähi-isää. Ei etäisää. Ei viikonloppuisää. Ei edes isää, joka "on lähtenyt merille". Ihmetystä aiheuttaa varmasti myös se, että joku voi saada vauvan ilman puolisoa. Suomessa pienetkään lapset eivät taida uskoa haikaran tuovan vauvat. Lapset ovat fiksuja, ja ymmärtävät paljon enemmän kuin me aikuiset uskomme heidän ymmärtävän. Lapset pohtivat asioita mielessään ja tekevät johtopäätöksiä.
En ole vielä muodostanut mielessäni vastauksia kaikkeen tuohon. Onneksi minulla toistaiseksi on aikaa.
On kuitenkin olemassa yhteisöjä, joiden ei mielestäni tarvitse tietää aivan kaikkea. Tällä hetkellä koen, että työyhteisöni ei tarvitse tietää tästä "neitseellisestä sikiämisestä". En myöskään halua, että työyhteisössä valtaisi käsitystä baari-illan vahingosta. Voinko siis vain jättää kommentoimatta mitään asiaan, jos joku kysyy isästä? Tai voinko ruokkia käsitystä salatusta puolisosta?
Tähän saakka olen melko avoimesti kertonut projektistani. Haluan olla lapselleni rehellinen hänen syntyperästään. Hänellä ei ole isää. On vain luovuttaja, jonka lahjoittamasta vauvansiemenestä Hän saa alkunsa. Toivon, että myös elämässämme olevien ihmisten ei tarvitse pelätä sanomisiaan Hänen kuultensa.
Läheisten lasten on varmasti vaikea ymmärtää, että jollain ei ole isää. Ei lähi-isää. Ei etäisää. Ei viikonloppuisää. Ei edes isää, joka "on lähtenyt merille". Ihmetystä aiheuttaa varmasti myös se, että joku voi saada vauvan ilman puolisoa. Suomessa pienetkään lapset eivät taida uskoa haikaran tuovan vauvat. Lapset ovat fiksuja, ja ymmärtävät paljon enemmän kuin me aikuiset uskomme heidän ymmärtävän. Lapset pohtivat asioita mielessään ja tekevät johtopäätöksiä.
En ole vielä muodostanut mielessäni vastauksia kaikkeen tuohon. Onneksi minulla toistaiseksi on aikaa.
On kuitenkin olemassa yhteisöjä, joiden ei mielestäni tarvitse tietää aivan kaikkea. Tällä hetkellä koen, että työyhteisöni ei tarvitse tietää tästä "neitseellisestä sikiämisestä". En myöskään halua, että työyhteisössä valtaisi käsitystä baari-illan vahingosta. Voinko siis vain jättää kommentoimatta mitään asiaan, jos joku kysyy isästä? Tai voinko ruokkia käsitystä salatusta puolisosta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)