Pennitön ja suruton

Ultrassa näkyi 3 isoa ja yksi hieman pienempi munarakkula. Päätettiin punktiolla puhkaista ja tyhjentää noista kaksi, eli jäljelle jäi kaksi. Punktio tehtiin puudutuksessa ja sain diapamia. Jälkimmäinen ei tainnut vaikuttaa, en ainakaan huomannut eroa. Puudutus ei sattunut, eikä myöskään punktio. Hoitajan pistämä pregnyl (irrotuspiikki) oli kivuliain toimenpide. Myös itse inseminaatio oli nopeaa ja kivutonta. Parin päivän päästä aloitan lugesteronin. Sitä ensin pari viikkoa, ja sitten jatketaan JOS raskaus on alkanut. Parin viikon kuluttua voi sitten tehdä raskaustestin, jos on tarvetta.

Jos hoito ei onnistu, niin saan viettää joululoman ja seuraava yritys ensi vuoden puolella. Inseminaatiota kannattaa kokeilla uudelleenkin, koska lääkkeet vaikuttivat (tällä kertaa) näin hyvin. Jos taas raskaus on alkanut, niin alkuraskauden ultra tuolla klinikalla sitten rv 7-8.

Defenssimekanismi?

Kerroin täälläkin mainitusta muistiongelmastani lääkärille. Tarkoitus oli tarkistaa elokuisen verikokeen kilpirauhastulokset, mutta se sitten unohtui meiltä molemmilta. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi kuulemma vaikuttaa muistiin. Kaikki arvot olivat muistaakseni viitearvojen sisällä, joten ehkä kyse ei ole siitä. Lisäksi lääkärini sanoi, että muistin kanssa voi tulla ongelmia, kun mielessä on paljon asioita. En tietoisesti ajattele projektiani kovin paljon. Mutta ehkä alitajuntani työskentelee taukoamatta? Aivot käyvät ylikierroksilla, eikä muistissa vain ole tilaa arkipäiväisille asioille.

Ystäväni huomautti, että muistiongelmat saattavat johtua defenssimekanismeista, jotka "aktivoituvat kun tilanne on liian hankala käsiteltäväksi". Minusta nimittäin tuntuu myös siltä kuin seuraisin tätä projektiani ulkopuolelta. Mikäli joku läheiseni olisi minun tilanteessani, eläisin varmasti enemmän tunteella mukana kuin nyt omalla kohdallani.

Äidilläni on tapana sanoa, että ihminen on psykofyysinen olento. Psyyke ja fysiikka menevät käsikädessä, optimaalisissa olosuhteissa tukien toistansa, mutta hankalissa elämäntilanteissa toisen alkaessa rapistua toinenkin ontuu.

Taidan ostaa ristikkolehden. Eikös niitä suositella ikäihmisille, jotta aivot pysyvät vetreinä?

Uhkapeliä

Onhan tämä tällainen hedelmöityshoitoprojekti melkoista umpihankijuoksua. Lunta voi olla paljon tai vähän. Saattaa olla puuterilunta tai pakkashanki. Olosuhteille ei voi mitään, mutta asenteella voi korjata edes osan. Täytyy olla sopivasti mielenvikainen, että tähän leikkiin ryhtyy!

Olen nappaillut Clomifenia kp3-7 ja pistänyt Menopuria kp8-10. Tänään kävin ultrassa. Tilanne olikin täysin päinvastainen edelliseen kiertoon verrattuna. Ultrassa löytyi peräti viisi (5) isohkoa foliikkelia! Viimeksi tässä alku-ultrassa oli vain yksi, ja sekin pienempi kuin yksikään noista viidestä. Seuraavat päivät toivotaan, että kasvua jatkaisi 1-2 foliikkelia ja muut jäisivät pienemmiksi.

Inseminaatiota ei tehdä, jos foliikkeleja on enemmän kuin kolme. Minusta tuo kolmekin kuulostaa melkoiselta uhkapeliltä. Lähtökohtaisesti tavoitteena olisi saada yksi ihmislapsi. Kahteenkin olen yrittänyt valmistautua henkisesti. Mutta kolme kuulostaa jo extreme urheilulta yhdelle naiselle. Eihän tietysti ole mitään takeita, että yksikään hedelmöittyisi. Minun Universumilla taitaa olla "kaikki tai ei mitään" -mentaliteetti. Joko elimistö ei toimi ollenkaan eikä saada yhtään munarakkulaa kypsymään, tai sitten niitä kypsyy tusina. Luultavasti samoin käy hedelmöittymisen kanssa: joko ei hedelmöity yksikään tai sitten hedelmöittyy kaikki.

Jos foliikkeleita kypsyy liikaa, on mahdollista puhkoa osa. Puudutuksessa mennään jonkin seinämän läpi, ja sitten neulalla puhkotaan ja tyhjennetään ylimääräiset. Jos uskallan tähän operaatioon lähteä. Onneksi on vielä muutama päivä aikaa miettiä, mihin olen valmis.

Dokumentointia

Hormonidementia elää ja voi hyvin. Tänään se nosti päätään töissäkin. Ihmettelin, miksi en ole dokumentoinut erästä viime viikkoista työtehtävää ja ryhdyin tuumasta toimeen. Saadakseni hieman myöhemmin kuulla, että työkaverini on tehnyt kyseisen työtehtävän, siitä on informoitu minua ja olen huomioinut asian. Työminän itsetunto hieman karisi pomon terävän katseen alla.

Eve Mantu suositteli Musta tulee perhe! -kirjassaan KAIKEN dokumentoitia vauva-aikana, koska asiat vain unohtuvat. Näköjään näillä raskautumista edistävillä hormonilääkkeillä on sama sivuvaikutus.

Leuka rintaan...

...ja kohti uusia pettymyksiä.

Maanantain ultran jälkeen Menopur-pistokset eivät ole kasvattaneet johtofoliikkelia eikä limakalvoa. Inseminaatiota ei ollut järkeä tehdä. Ensi kuussa uusi yritys. Kokeilevat pakastaa tälle päivää pestyn sperman, mutta eivät voi taata, että se kestää pakastuksen ja uudelleen sulatuksen.

Huomenna aloitan Primolutin. Seuraavan kierron alkuun sitten viiden päivän Clomifen-kuuri. Siitä jatketaan kolmen perättäisen päivän Menopur-pistoksilla. Tilanne tarkistetaan ultralla. Seuraavassa kierrossa täytyy kuulemma seurata tiiviimmin, vastaako elimistö lääkkeisiin.

PCOS:ssa kuulemma on tyypillistä, että foliikkeli kaiken järjen ja lääketieteen vastaisesti vain lakkaa kasvamasta.

Vaikka en ole uskaltanut toivoa, niin olihan tämä pettymys.