Elokuva: Vaihtamalla paranee

Olen joskus aiemmin katsonut televisiosta elokuvan Vaihtamalla paranee (The Switch, 2010). Pääosissa nähdään Jennifer Aniston ja Jason Bateman. Periaate tässä on sama kuin Varasuunnitelmassakin - kaunis nelikymppinen sinkkunainen ei ole löytänyt Sitä Oikeaa ja päättää hankkia lapsen yksin. Hän kuitenkin etsii käsiinsä pitkän ja komean luovuttajan, jolle taisi maksaa spermasta. Tämäkään ei tainnut mennä aivan suunnitelmien mukaan.

Elokuvasta jäi mieleeni oikeastaan vain raskautumisbileet, jotka pääosahahmo järjesti ystävilleen. Pitäisiköhän itsekin järjestää sellaiset, kun tulee ajankohtaiseksi?


The Switch IMDb:ssä.

Ihanne vanhemmat?

Lähtökohtaisena tarkoituksenani ei ollut ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, mutta oikeastaanhan tämä sivuuttaa blogini sisältöä. Ainakin uutisointien kommenttien perusteella.

Adoptiohan tulisi sallia vain normaaleille aviopareille. Lapsella tulee olla äiti ja isä. Adoptiota ei tulisi sallia samaa sukupuolta oleville pareille eikä yksinäiselle naiselle tai miehelle. Toisten mielestä riittää myös se, että vanhempia on kaksi - taloudellisen tilanteen vuoksi lapsesta tulee luultavasti onnellisempi ja parisuhdemallin ansiosta lapsi oppii toisen huomioonottamista. Tässä siis referoitu joitain kannanottoja tasa-arvoiseen avioliittolakiin.

Minä satun olemaan yksinäinen nainen. Tästä johtuen tuleva lapseni ei koskaan tulisi näkemään yhtäkään parisuhdetta. Aion tavata vain parisuhteeettomia ystäviä ja sukulaisia. Lisäksi vien lapseni päiväkotiin, jossa on vain sinkkujen lapsia, jolloin kieroonkasvatus saadaan maksimoitua, kun kukaan lapsista ei tiedä mikä on parisuhde. Ja koska lapsellani ei lähtökohtaisestikaan tule olemaan isää, niin hän ei tule koskaan näkemään sellaista enkä tule kertomaan, että sellaisia on edes olemassa. Aivan sama kumpaa sukupuolta lapsi tulisi olemaan.

Kuinka mustavalkoiseksi kaiken voikaan kääntää.

En näe miksi tämä perinteinen aviopari (ehkä jotkut tahot hyväksyy myös avoparin, kunhan se muodostuu naisesta ja miehestä) olisi tervein kasvattajavaihtoehto. Myös heteroparien lapset voivat joutua kokemaan turvattoman lapsuuden. Saattaa olla alkoholismia, perheväkivaltaa, heitteellejättöä.. Ja mikä pahinta - myös heteropareilla on lain puitteissa oikeus erota! Tai entä jos toinen vanhemmista hylkää perheensä tai jopa kuolee? Tällöin toinen vanhemmista jää yksinhuoltajaksi. Niin kuin ystäväni kanssa puhuttiin - pitäisikö yksinhuoltajilta huostaanottaa lapset, koska tämä perinteinen vanhemmuus ei toteudu? Olisihan siinä tietysti se hyvä puoli, että saataisiin työllistettyä perhekoteja. Mutta pitäisikö niissäkin rajata työntekijöiden kelpoisuutta siten, että vain heterovanhemmat hyväksytään?

Palataanpa kuitenkin tähän oman napani ympärille. Tukiverkostossani on isäni ja perheen muiden miesten lisäksi  miespuolisia ystäviä.  Ja niin kuin aiemmin jo oli puhettakin, ei ole poissuljettu vaihtoehto, etteikö elämääni jossain vaiheessa tulisi mies, joka olisi halukas ottamaan isän paikan perheessä.

Sunnuntaina tosin aloin miettiä, tuleeko mahdollinen tyttäreni ikuisesti etsimään miessuhteissaan isää, mikäli sellaista hänelle ei myöhemmässäkään vaiheessa ilmaannu?


Tahdon2013

Elokuva: Varasuunnitelma

Tänään etsin nettikaupoista aivan muita elokuvia, mutta kohdalle sattui Varasuunnitelma (The Back-up Plan, 2010). Lyhyen tiivistelmän perusteella naurahdin ääneen ja heitin elokuvan ostoskoriin. Olihan se myös halpa.

Elokuvan pääosissa nähdään Jennifer Lopez ja Alex O'Loughlin. Sinkkunainen haaveilee Siitä Oikeasta, lapsista, farmariautosta ja omakotitalosta. Sitä Oikeaa ei kohdalle satu ja nainen päättää lähteä hedelmöityshoitoihin (mikä ilmeisesti on jenkeissä tunnettu varasuunnitelmana). Samana päivänä hän tapaakin ihanan miehen, ja tästä kaikesta tietysti seuraa kommelluksia.

En odota suurta leffaelämystä enkä Universumin johdatusta oman päätökseni suhteen, mutta täytyyhän tuo nähdä! Haluan kuitenkin korostaa, että omalla kohdallani en pidä päätöstäni varasuunnitelmana.

The Back-up Plan IMDb:ssä.

Siitä se ajatus sitten lähti

Entisessä elämässä olimme silloisen mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa. Erinäisten tapahtumien jälkeen huomasin lukevani Me naiset -lehdestä artikkelia naisesta (vai olikohan haastateltu useampaakin naista), joka oli päätynyt sinkkunaisena hedelmöityshoitoihin. Liekki syttyi. Sekö olisi mahdollista?! Aikani asiaa makusteltuani, se alkoi tuntua hyvältä idealta. Ajankohtaista se ei siinä vaiheessa ollut. Mutta tuli on kytenyt uskoakseni jo kolme vuotta. Löytyisiköhän kyseinen lehti tai artikkeli jostain?

Viimeisin sykäys tuli joulukuussa. Juttelimme työkaverini kanssa elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta. Hän sanoi, että minun pitäisi tehdä lapsi(a), koska niitä haluan. Kuulemma aina löytyy syitä siirtää lasten tekemistä (vihaan kyseistä sanontaa). Tottahan se on. Uusi työsuhde, uusi ihmissuhde, uusi asunto, uusi harrastus.. Näinä aikoina toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ei ole tae mistään. Uudessa ihmissuhteessa harvoin on ensimmäisenä mielessä perheen perustaminen.

Kyseisen keskustelun jälkeen olen ajatellut asiaa paljonkin. Olen kriiseillyt. Olen ollut varma. Olen ollut epävarma. Olen ollut toiveikas. Olen innostunut. Olen lamaantunut. Melkoisen vuoristoradan tai mankelin läpi olen joulukuisen keskustelun jälkeen matkustanut.

Olen keskustellut asiasta läheisteni kanssa. Siskoni oli alusta alkaen tukena. Ei kyseenalaistanut mitään. Äitini oli alkuun sitä mieltä, että tulen löytämään ihanan miehen, jonka kanssa perheen perustan. Tuoreimmassa Kelan lehdessä oli artikkeli lapsettomuushoitojen korvauksista, ja asia tuli uudelleen puheeksi. Sain myös äidin ajatukseni taakse. Hän suunnitteli jo hankkivansa asunnon nykyisestä kotikaupungistani, että on tarvittaessa lähempänä. Äidit! Ensimmäinen ystäväni huolehti siitä, että minulla on joku mukana hedelmöityshoidoissa, koska se on fyysisestikin rankka kokemus. Toinen ystäväni mietti kenet otan mukaani synnytykseen - hän oli sitä mieltä, että hän tai joku perheestäni ehtii varmasti nopeallakin aikataululla mukaan, jos viime hetkellä koen tarvitsevani jonkun mukaan. Kolmannen ystäväni mielestä tämä on aivan mahtava idea! Hän näkee minut ja tulevan lapseni tehotiiminä. Hän oli myös varma, että löydän elämäni miehen ollessani yh-äiti - kaikenlaiset turhanpäiväiset haihattelijat karsiutuu äitiyteni vuoksi ja rinnalleni valikoituu laatuyksilö. Neljäs ystäväni uskoo minun ajatelleen tätä asiaa huomattavasti enemmän kuin keskiverto perheenperustamista suunnitteleva pariskunta.

Ei hullumpaa, kun on näin ihania ihmisiä elämässä!

Vaikkei taivaalta sataisi rahaa

En tiedä minkä verran pariskunnat miettivät etukäteen toimeentuloa lapsiperheenä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että hyvin vähän. Hedelmöityshoitoihin tähtäävänä sinkkuna asia on paljon mielessä jo tässä vaiheessa.


Pikaisesti arvioituna Väestöliiton hinnaston mukaan hedelmöityshoitokierros tulisi maksamaan noin 3.500 euroa. Tämähän on kohtalaisen iso tukku rahaa. Toisaalta se on pieni hinta mielenrauhan saavuttamisesta. Hedelmöityshoidoista vastaava taho ei tietenkään voi antaa mitään takeita siitä, että raskaus saadaan alulle ja että lopputuloksena on ihana, terve ihmisen taimi. Vaikka lopputulos olisi se, että en voi saada biologista lasta, koen tämän reitin olevan välttämätön hyvinvointini kannalta. Sen jälkeen tiedän, eikä tarvitse enää jossitella. Lopulta voin tehdä surutyön rauhassa ja löytää uusia unelmia.

Väestöliitto, lapsettomuusklinikka

En ole vielä perehtynyt asiaan tarkemmin, mutta uskoisin Kelan korvaavan vain tahattomasti lapsettomien parien hedelmöityshoitoja. Ja näinhän se oikeastaan Kelan nettisivuilla sanotaankin.

"Hedelmöityshoidoista maksetaan korvausta naiselle ja miehelle silloin, kun parin lapsettomuus on sairauden aiheuttama."

Jos katsotaan hieman pidemmälle, niin Kela maksaa yksinhuoltajakorotusta 48,55 euroa kuukaudessa, mikäli asun lapsen kanssa yksin. Tämä siis sen peruslapsilisän päälle, tällä hetkellä lapsilisä on yhdestä lapsesta 104, 19 euroa kuukaudessa.

Kela, hedelmöityshoidot

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi tällä viikolla tutkimustuloksia vanhempien jaksamisesta. Tutkimuksen mukaan yksinhuoltajista lähes puolet ovat huolissaan jaksamisestaan. Eihän tämä sinänsä yllätä. Jos on yksin pienen lapsen kanssa, niin tottakai silloin on väsynyt. Pieni ihminen ei luultavasti elämänsä ensimetreillä ymmärrä järkevistä vuorokausirytmeistä mitään. Eikä sitten ole sitä toista huoltajaa jakamassa vastuuta pienen ihmisen hoitamisesta. Toisaalta parisuhteessakaan ei ole takeita siitä, että vastuu jaettaisiin edes jossain määrin tasapuolisesti.

Toimeentulo puolestaan näyttäisi yksinhuoltajilla olevan vaikeampaa. Tämäkään ei suurempaa ahaa-elämystä saa aikaan. Jos taloudessa on vain yksi aikuinen huolehtimassa perheen taloudellisesta tilasta, ja hänkin sattuu olemaan äitiyslomalla, ei siinä varmasti suuria summia saa säästöön. Ja kuinka pian sitten olisi mahdollista tai halua palata työelämään? Sitä on vaikea arvioida tässä vaiheessa.

Vanhemmat ovat huolissaan omasta jaksamisestaan

Johtopäätös!
1. Yleinen väsynyt ja stressaantunut olotila tuskin helpottaa raskausaikana tai lapsen syntymän jälkeen.

2. Rahaa palaa enemmän, vaikka tulot pienenisivät.

Odottamaton matka

Tämä on tarina naisesta, jolla on unelma. Naisesta, joka on päättänyt taistella tuulimyllyjä vastaan. Matka tulee olemaan pitkä ja kivikkoinen. Matkanvarrella kukkii mustahuumori. Toivottavasti aurinkokin paistaa risukasaan paikoin.

Vuosia kestäneen ajatustyöskentelyn ja useiden tunnemyrskyjen jälkeen olen tehnyt päätöksen. Olen päättänyt lähteä hedelmöityshoitoihin. En juuri tältä istumalta, mutta olen määritellyt itselleni takarajan parin vuoden päähän.

Tänne tulen keräämään (omia ja muiden) ajatuksia matkan varrelta.