Lapsettomat sinkkumiehet

Luin juuri Kyösti Niemelän kolumnin sinkkumiesten lapsettomuuteen kohdistuvasta vähättelystä.

Olen puhunut projektistani muutamalle ystävälleni, jotka sattuvat olemaan (lapsettomia) sinkkumiehiä. Tämänhetkinen näkemykseni pohjautuu näihin keskusteluihin, joten otanta on melko minimaalinen. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että miehet haluavat primääristi naisystävän, ja vasta sen jälkeen perustaa perheen tämän naisen kanssa. Vain yksi ystävistäni on huomauttanut minulle, että miehenä hänen ei ole mahdollista valita tätä minun tapaani yrittää saada lapsi. Ja hänkin kuitenkin haluaisi ensin sen parisuhteen.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä (sinkku)miesten lapsettomuutta. Uskon sen olevan aivan yhtä todellista kuin naisten kokema lapsettomuus. Se ei ehkä tunnu aivan yhtä fyysisesti, kun heillä kohtu ei huuda tyhjyyttään. Olisinkin kiinnostunut kuulemaan myös miesten lapsettomuudesta, ovat he sitten sinkkuja tai parisuhteellisia.

Olen kuitenkin Niemelän kanssa eri mieltä siitä, että tahaton lapsettomuus ei ole vitsailun aihe. Jos lapsettomuudesta vaietaan, monet utelevat lisääntymisaikeista huumorin turvin. Toistan itseäni, mutta edelleen toivon asenteiden muuttuvan mitä enemmän asiaa käsitellään mediassa.

(Kyösti Niemelä, 23.10.2014, kolumni "Sinkkumiesten lapsenkaipuusta ei puhuta", Helsingin Sanomat)

Universumin arpajaiset

Kun on ollut kahdeksan vuotta tahattomasti lapseton, on useita kertoja ehtinyt miettiä kuinka epäreilusti universumi valitsee kuka voi lisääntyä ja kuka ei.

A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -kampanjan videot ovat pysäyttäviä. Toivottavasti ne onnistuvat pysäyttämään myös jonkun sellaisen, jonka lapset tuntevat olonsa turvattomaksi kotonaan, elämänsä tärkeimpien ihmisten seurassa.

Orpokoti suomeksi - and the same in English The Orphanage.

Myös parin vuoden takainen Hirviöt kannattaa katsoa.

Tässä vielä linkki A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -kampanjan nettisivuille.

Muutosten tuulia

Elokuun epäonnistuneiden onnistumattomien hoitojen jälkeen en ole käyttänyt extra-hormoneja. Aikaisemmin käytin minipillereitä välttääkseni kovat kuukautiskivut, enkä vielä ole saanut aikaiseksi varattua gynekologille aikaa reseptin uusimista varten. Lähes kaksi kuukautta olen ollut "luonnontilassa" ilman ylimääräisiä hormoneja, ja olen havainnut elimistössäni muutoksia. En tiedä ovatko nämä muutokset ohimeneviä vai pysyviä. Tai käyttämieni hormonien sivuoireita (jälkioireita). Vai onko elimistöni vihdoin alkanut toimia?

Joka tapauksessa nyt on käynyt sillä tavalla, että tunnistan ovuloivani. En tiedä mitä munasarjoistani irtoaa, mutta oireet ovat selvät. Melkein harkitsen hankkivani ovulaatiotestejä seuraavaan kiertoon varmistaakseni tämän ilmiön todeksi. Toisaalta sillä ei ole merkitystä, koska projektini seuraava etappi on IVF. Sitä varten elimistöni ei tarvitse toimia ilman lääkkeitä. 

Ovuloinnista päästäänkin aasinsillalla seuraavaan seikkaan. Nimittäin hoitojen aikaisten havaintojeni ja ystävieni kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta olen ottanut käyttöön termin nimeltään "ovulaatioteoria". Ystävieni keskuudessa tuolla tarkoitetaan olennaisesti ovulaatioon liittyvää teoriaa. Jostain syystä ovulaation lähestyessä useat naiset alkavat havaita suvunjatkamista ajatellen potentiaalisia geenejä ympärillään. En tiedä onko se luonnon keino pyrkiä varmistamaan lajin jatkuvuus vai pelkästään hormonivaihteluista johtuvaa mielen ja tunteiden ailahtelua. Onkohan olemassa tutkittua tietoa, mitä kaikkea naisen aivoissa tapahtuu kierron eri vaiheissa?

Kerrottakoon vielä huolestuneille miehille, että ovulaatioteoria ei koske kaikkia naisia eikä se vie naista niin kuin pässiä narussa, vaan naisilla on edelleen oma tahto ja kierron mukaan vaihtuvat mielipiteet. 

Paljon melua tyhjästä

Aloitin päivän lukemalla Helsingin Sanomien nettisivuilta artikkelin tuloksettomista lapsettomuushoidoista.

Olen blogissani käsitellyt raha-asioita useammankin kerran. Raha kuitenkin on iso osa lapsettomuushoitoja. Paljonko on paljon?

"Mutta siitä 20 000 euroa on paljon, että lasta ei tulekaan."

Totta. Toisaalta olen tainnut kirjoittaa, että projektiin kuluva raha on vain rahaa ja käyttämälläni rahalla ostan itselleni mielenrauhan - on lopputulos kumpi tahansa. Takuuta mikään taho ei voi antaa lapsettomuushoidoille. Uhkapeliä alusta loppuun.

(Heini Maksimainen, 18.10.2014, artikkeli "Pariskunta maksoi lapsettomuushoidoistaan 20 000 euroa", Helsingin Sanomat)

Vielä, kun olisin muistanut jättää kommentit lukematta.