Minulla on toisinaan tapana mennä ajatuksissani asioiden edelle. Niin tälläkin kertaa.
Luin Olga Temosen blogia ja erityisesti tämä kirjoitus sai minut tunteelliseksi.
"Katselin auringonlaskussa ihanalta näyttävää kesää ja meidän tilaa ja mietin että ollappa lapsi tällaisessa paikassa. Kävi oikein kateeksi meidän tyttöjä, heidän elämänsä on niin huoletonta ja hauskaa juuri nyt, eikä tekemistä puutu."
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen viettänyt lapsuuteni maalla. Muistot ovat pelkästään hyviä. Pihalla sai huoletta juoksennella. Kunhan varoi traktoreita heinätöiden aikaan. Silloin ei tarvinnut huolehtia punkeistakaan, vaan pitkässä heinässä uskalsi kirmata sisarusten ja serkkujen kanssa. Pihalla oli paljon tilaa leikkiä piilosta. Talvisin pihasta löytyi pulkkamäki, kun lumet aurattiin samaan kasaan. Jonain talvena meille tehtiin jopa oma pieni luistinrata pellolle.
Täytyy myöntää, että saman huolettomuuden tahtoisin antaa omille lapsilleni tämän betoniviidakon sijaan. Itsekin olen rauhallisimmillani elämäni lähteillä, keskellä peltoja.
Parin viikon kuluttua on ensimmäinen psykologin käynti. Siitä se sitten alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti