Viimeisimmän inseminaation jälkeen kiertoni ovat pysyneet (lähes) säännöllisinä, mitä ei ole aiemmin tapahtunut. Jotta tilanne ei olisi liian idyllinen, olen saanut seurakseni PMS-oireet. Oireet alkavat 1,5-2 viikkoa ennen kuukautisia ja jatkuvat ensimmäiset vuotopäivät. Ensimmäisillä kerroilla aloin itkeä autossa radiosta kuuluville noloille biiseille. Biisi-itkut olivat kevyttä kauraa verrattuna näihin maailmanlopun fiiliksiin. Juuri tuollaiset PMS-tuntemukset osuivat sopivasti äitienpäiväviikonlopulle.
Jostain syystä juuri tuona viikonloppuna katsottavaksi valikoitui sydäntä raastava rakkauselokuva. Sen jälkeen mietin tulenko koskaan kokemaan suurta rakkautta. Sivusta seuranneena tiedän, että on mahdollista kokea elokuvarakkautta. Sellaista ei ole kohdalleni sattunut ja toisaalta viime aikoina on tuntunut hyvin kaukaiselta ajatus, että antaisin jonkun kaksilahkeisen sotkea elämäni.
Aiemmin viikolla olin lukenut Helsingin Sanomista Trond H. Trosdahlin valokuvanäyttelystä Yksin viimeisellä matkalla. Koska synkistelin jo valmiiksi, huomasin miettiväni tulevatko minunkin hautajaiset aikanaan olemaan samanlaiset tyhjän huoneen hautajaiset. Ehkä pysyn sinkkuna ja lapsettomana ikuisesti, ja syystä tai toisesta etäännyn sukulaisistani ja ystävistäni.
Kevään aikana kävin labrakokeissa ja kolesteroliarvoni olivat hieman koholla. Muistin kuulleeni, että PCOS:n oireisiin voi kuulua kohonneet kolesteroliarvot. Halusin saada vahvistuksen muistikuvilleni ja netistä löysinkin artikkelin aiheesta. Artikkelissa mainitaan, että tyypillistä on pieni HDL-pitoisuus. Minulla HDL-arvot olivat korkeat, joten asiasta ei tarvinne huolestua. Huolta aiheutti kuitenkin viitteet siitä, että PCOS-naisilla on kohonnut riski sairastua kohtusyöpään. Artikkeli on suhteessa vanha, joten olisi kiinnostavaa lukea tuoreempia tutkimustuloksia asiasta. Joka tapauksessa PMS sai miettimään, onko järkeä jatkaa hedelmöityshoitoja, jos kuolenkin pian PCOS:n altistamana kohtusyöpään. Tai jonkun hullun ohittelijan ajaessa auton keulaan metsätaipaleella.
Onneksi kierron alussa psyykkiset oireet helpottavat eikä elämä enää tunnu yhtä synkältä.
Päättäessäni kirjoittaa PMS-oireistani, löysin blogini luonnoksista viime lokakuulta kirjoituksen raakileen, johon olin kirjoittanut kahdesta pelosta. Tuolloin minua pelotti ajatus, että ehkä tulen olemaan lapseton lopun elämääni. Enemmän minua kuitenkin pelotti havainto, että tunneihmiseksi koin olevani kummallisen tunteeton. En ole silloin osannut yhdistää mietteitäni PMS-oireeksi, mutta luonnoksen päiväys paljasti, että mietteet ovat ajoittuneet viikkoa ennen kuukautisia. Merkintä lokikirjaan: PMS-oireista tuli osa elämääni lokakuussa 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti