Uutena tunteena olen huomannut kokevani, että lapsettomuussuruni on epäoikeutettua. Monet muutkin ovat kokeneet lapsettomuuden jossain muodossa. Olen alkanut uskoa muiden ihmisten vähättelyyn. Ehkä myös käyttämäni musta huumori on muuttunut huumorista totuudeksi mielessäni. Pääsen lapsettomuuteni kanssa paljon vähemmällä kuin ne, jotka ovat kokeneet toistuvia keskenmenoja. Tai sellaiset, joita on kohdannut sekundaarinen lapsettomuus - he tietävät jo mitä menettävät. Tieto lisää tuskaa. Sitä paitsi eihän minulla ole puolisoakaan. Eivätpä ainakaan sukulaiset enää utele, milloin meillä kuullaan pienten jalkojen ääntä.
Ehkä tästä syystä Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirjoitus kosketti syvästi. Kirjoitus, joka aivan jokaisen ihmisen tulisi lukea ja sisäistää. Tässä asiassa hyvin moni myötätuntoiseksikin tarkoitettu lause saattaa tuntua veitseltä selässä.
Maaret Kallio suositteli blogissaan kirjaa, jonka taidan etsiä käsiini. Heli Pruukin, Raili Tiihosen ja Minna Tuomisen kirja Toisenlainen tie - Tahaton lapsettomuus, kriisi ja selviytyminen (Kirjapaja 2015). Vaikuttaa kirjalta, joka olisi juuri sopivaa luettavaa tähän luopumisen tuskaan. Palataan tähän uudelleen, kunhan olen kirjan lukenut.
(Maaret Kallio, 8.4.2016, blogi-kirjoitus "Lapsia ei tehdä, niitä saadaan #kirjaperjantai", maaretkallio.com)
Voimia!♡ Minä otin pankista muutaman tonnin kulutusluoton, jolla sain IVF-hoidot maksettua. Nyt on kaksi ihanaa lasta, eikä se n.100 euron kk-lyhennys kovin kummoiselta tunnu, vaikka yksin kaikki laskut maksaakin. Pankki oli myös hyvin ymmärtäväinen hoitovapaiden aikana ja maksoin silloin pelkkiä korkoja. Toivon vaan, että olisin ottanut tämän askeleen jo aikaisemmin (minullakin takana n. 8 vuoden lapsettomuus).
VastaaPoistaKiitos viestistäsi <3 Minusta on kiinnostavaa kuulla, millaisia valintoja kohtalotoverit ovat tehneet näissä asioissa.
Poista