Viime viikkoina olen miettinyt onko elämässä mitään järkeä. Kaikki meistä syntyy kuollakseen jonain päivänä. Kukaan ei tiedä omaa tai läheistensä hetkeä. Ei syntymälle, eikä kuolemalle.
Syvissä mietteissä on siis uitu. Hieman jännittää näiden pohdintojen jälkeen mennä keskustelemaan psykologin kanssa. Onhan hän varmasti kuullut kaiken ja enemmänkin, mutta kuvittelin valmistautuvani ensimmäiseen tapaamiseen hyvin ja puhkuvani innosta. En ole edes muistanut miettiä, miten minun ja lapsen elämään vaikuttaisi se, ettei perheessä ole isää.
Jotain sentään olen saanut aikaan. Kävin labrakokeissa, joihin sain lähetteen jo keväällä. Melkoista laskelmointia noiden labrojen ajoittaminen. Kilpirauhaskokeet pitää ottaa klo 8-12. Ja muistaakseni prolaktiini klo 10-14. Vahingossa satuin käymään yhdentoista aikoihin. Enpä edes tiennyt tuota etukäteen. Vaihteleekohan nuo suositukset laboratoriokohtaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti