Päätin kaivaa kirjan käsiini, kun siskoni kertoi siitä minulle. Kävelin kirjastoon ja lopulta löysin etsimäni. Ahmin ensimmäiset 50 sivua yhdeltä istumalta. Seuraavana iltana vanhempani tulivat kylään ja kerroin äidille kirjasta. Siskoni oli jo ehtinyt hehkuttaa kirjaa hänelle. Oli äitini vuoro tarttua kirjaan. Hän luki sen kannesta kanteen samantien. Lukiessaan hän laittoi Post-it lappuja mielestään tärkeimpien asioiden kohdalle. Niitä meni melkein koko nippu.
Kirja herätti monia ajatuksia ja antoi uusia näkökulmia jo olemassa olleisiin ajatuksiin. Yksi suurin oivallus tapahtui synnytysmietteideni kohdalla. Olen tähän saakka ajatellut, että en halua ketään mukaani synnytykseen. Tapahtuma saattaa kuitenkin venyä ja aika käydä pitkäksi. Tätä täytyy miettiä lisää, jos tulee ajankohtaisemmaksi.
Keskittymiseni hieman herpaantui siinä vaiheessa, kun kirja alkoi herätellä vauva-arjesta. Se tuntuu tässä vaiheessa vielä liian kaukaiselta, että saisin niistä kappaleista mitään irti. Palaan kirjan näihin osioihin ehkä myöhemmin.
Pari kappaletta on omistettu läheisille. Heitä suositeltiin puntaroimaan omaa elämäntilannettaan ja sitä, millä tavalla ovat valmiita tai halukkaita osallistumaan läheisen muuttuvaan elämäntilanteeseen. Pakko ei ole, jos tuntuu ylivoimaiselta. Kuulemma se sama ihminen on äitiyden alla edelleen, vaikka onkin hieman eksynyt myös häneltä itseltään.
Harmi, ettei kirjaa enää saa ostettua mistään. Laitoin kyselyä useampaankin kirjakauppaan sekä kustantamoon, lisäpainosta ei ole luvassa. Tähän kirjaan tulen varmasti tarttumaan useammankin kerran, jos projektistani syntyy ihmislapsi.
Eve Mantu: Musta tulee perhe! Voimakirja yksin odottavalle. Jyväskylä, Helmi Kustannus 2006. ISBN 978-951-556-108-4 (Suomalaisen Kirjakauppa)
Lisäksi Eve Mantu on kirjoittanut kirjan ympärille blogia, joka sittemmin on hiljentynyt.
Nostankin vielä tähän loppuun koskettavan tekstin tuolta blogista, Isi on pitkällä matkalla. Juuri noiden mietteiden edessä tulen olemaan heikoimmillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti