Vauvakuume on mielipiteitä jakava asia. Vai olotila?
Ne, joita vauvakuume ei ole koskettanut, usein vähättelevät olotilaa. Heidän mielestään raskaus onnistuu heti, kun stressaaminen ja yrittäminen lopetetaan. Käyhän niin joillekin. Tästä asiasta en tilastoja löytänyt, ei taida olla olemassakaan. Aivojen kääntäminen off-asentoon ei ole aivan helppoa. Järkeily on vaikeaa, kun mielen valtaa pelko. Onko jotain enemmänkin vialla? Mitä enemmän pelottaa, sen pakkomielteisempi suhtautuminen asiaan tulee.
Tämän projektini aikana minua on ahdistanut lukea tai kuulla tuollaisesta pakkomielteisestä vauvakuumeilusta. Olen elänyt sen, eikä se ollut kivaa. Kuka tahansa vaihtaisi sen tuntemuksen keveämpään vaihtoehtoon. Hyväntahtoiset "älä stressaa" -kommentit aiheuttavat lisää stressiä, ja sen lisäksi pahaa mieltä. Mikseivät ihmiset kerro, miten stressaaminen käytännössä lopetetaan?
Olen aloittanut ajatustyöskentelyn hyvissä ajoin. Pyrkinyt tuohon keveään suhtautumiseen. Olen valmistanut itseäni siihen, etteivät hoidot ehkä tuotakaan toivottua tulosta. Sinisilmäisesti en kuitenkaan varautunut siihen, ettei kroppa toimi millään tavalla. Kuukautiset eivät alkaneet, kun lopetin minipillerit. Eivätkä alkaneet myöskään Terolut-kuurilla. Odotellaan, odotellaan.
Odotellessa saatan kokeilla vyöhyketerapiaa. Ja miettiä voiko tanskalaisia vauvansiemeniä myydä kirpputorilla. Ehkä syön myös puoli litraa jäätelöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti