Siitä se ajatus sitten lähti

Entisessä elämässä olimme silloisen mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa. Erinäisten tapahtumien jälkeen huomasin lukevani Me naiset -lehdestä artikkelia naisesta (vai olikohan haastateltu useampaakin naista), joka oli päätynyt sinkkunaisena hedelmöityshoitoihin. Liekki syttyi. Sekö olisi mahdollista?! Aikani asiaa makusteltuani, se alkoi tuntua hyvältä idealta. Ajankohtaista se ei siinä vaiheessa ollut. Mutta tuli on kytenyt uskoakseni jo kolme vuotta. Löytyisiköhän kyseinen lehti tai artikkeli jostain?

Viimeisin sykäys tuli joulukuussa. Juttelimme työkaverini kanssa elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta. Hän sanoi, että minun pitäisi tehdä lapsi(a), koska niitä haluan. Kuulemma aina löytyy syitä siirtää lasten tekemistä (vihaan kyseistä sanontaa). Tottahan se on. Uusi työsuhde, uusi ihmissuhde, uusi asunto, uusi harrastus.. Näinä aikoina toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ei ole tae mistään. Uudessa ihmissuhteessa harvoin on ensimmäisenä mielessä perheen perustaminen.

Kyseisen keskustelun jälkeen olen ajatellut asiaa paljonkin. Olen kriiseillyt. Olen ollut varma. Olen ollut epävarma. Olen ollut toiveikas. Olen innostunut. Olen lamaantunut. Melkoisen vuoristoradan tai mankelin läpi olen joulukuisen keskustelun jälkeen matkustanut.

Olen keskustellut asiasta läheisteni kanssa. Siskoni oli alusta alkaen tukena. Ei kyseenalaistanut mitään. Äitini oli alkuun sitä mieltä, että tulen löytämään ihanan miehen, jonka kanssa perheen perustan. Tuoreimmassa Kelan lehdessä oli artikkeli lapsettomuushoitojen korvauksista, ja asia tuli uudelleen puheeksi. Sain myös äidin ajatukseni taakse. Hän suunnitteli jo hankkivansa asunnon nykyisestä kotikaupungistani, että on tarvittaessa lähempänä. Äidit! Ensimmäinen ystäväni huolehti siitä, että minulla on joku mukana hedelmöityshoidoissa, koska se on fyysisestikin rankka kokemus. Toinen ystäväni mietti kenet otan mukaani synnytykseen - hän oli sitä mieltä, että hän tai joku perheestäni ehtii varmasti nopeallakin aikataululla mukaan, jos viime hetkellä koen tarvitsevani jonkun mukaan. Kolmannen ystäväni mielestä tämä on aivan mahtava idea! Hän näkee minut ja tulevan lapseni tehotiiminä. Hän oli myös varma, että löydän elämäni miehen ollessani yh-äiti - kaikenlaiset turhanpäiväiset haihattelijat karsiutuu äitiyteni vuoksi ja rinnalleni valikoituu laatuyksilö. Neljäs ystäväni uskoo minun ajatelleen tätä asiaa huomattavasti enemmän kuin keskiverto perheenperustamista suunnitteleva pariskunta.

Ei hullumpaa, kun on näin ihania ihmisiä elämässä!