Tänään sen tein. Soitin klinikalle. Työpaikan pihalla.
Kartoitin historiani uudelleen, ja puhelimen toisessa päässä henkilö muistikin viestini. Puhelu ei ollut ollenkaan pelottava. Tämän alan ammattilaiset osaavat rauhoittaa puheillaan jännittyneen, stressaantuneen, ahdistuneen jne. naisihmisen. Sen opin jo entisessä elämässäni lapsettomuusklinikalla.
Ensimmäisenä minun täytyy hankkia kopiot aiemman lapsettomuushoitoni papereista. Niiden kanssa menen sitten toukokuussa tapaamaan lääkäriä. Aikaa tulee varata 1,5 tuntia. Taidan tehdä ne pari tuntia sisään, niin ei tarvitse sen kummemmin selitellä poissaoloani töissä. Tuolla kerralla käymme läpi vaihtoehdot, tutkimme hoitohistoriaani ja tehdään tarvittavat tarkistukset. On mahdollista, että kaikkia tutkimuksia ei tarvitse tehdä, mikäli vastaukset selviää papereistani.
Tämän jälkeen on vuorossa psykologin käynnit. Niitä tulee olemaan vähintään kaksi. Tarvittaessa enemmän. Näitä olisin kaivannut jo ensimmäisellä hoitokierroksella. Hormonien vaihtelut laittoi mielen melko koville. Jälkeenpäin olen nähnyt mielenvaihteluiden johtuneen juuri hormonihoidoista. Psykologin käynneillä kartoitetaan tilannettani, ajatuksiani ja valmennetaan minua tulevaan. Mitä yksinhuoltajuus tulisi tarkoittamaan. Ja miten tätä isättömyyttä tulisi jossain vaiheessa käsitellä tulevan lapsen kanssa.
Koska aiemmin on saatu aikaan positiivinen raskaustesti inseminaatiolla, saatamme aloittaa sillä. Se siis riippuu osittain niistä aiemmista hoidoista. Eli onko hormoneilla saatu stimuloitua liikaa munarakkuloita, vai juuri sopiva määrä inseminaatiota ajatellen.
Seuraavaksi olikin vuorossa vauvansiemenet. Kotimaisesta spermasta on pulaa, joten sitä saattaa joutua jonottamaan pitkään. Tanskalaista saa parissa viikossa. Siskoni kanssa jo puhuimme tästä. Päätin googlettaa, miltä tanskalaiset näyttää. Ja pohdittiin, mahtaako tansakalaisjuurinen lapsi oppia paremmin muita pohjoismaisia kieliä. Siskoni kertoi tanskalaisesta maajussista ja leipurista, jotka ovat toimeliaita ihmisiä. Eli mikäli päädyn tanskalaisiin siemeniin, täytyy varautua järjestämään virikkeitä lopputuotokselle.
Ikärajoitteita minulla ei ole. Naisen tulisi olla alle 40-vuotias, jotta ikä ei vielä vaikeuta ja jotta jaksaa käydä hoidot läpi, ja myöhemmin jaksaa pienen lapsen kanssa. Minulla on hyvin aikaa ottaa rauhallisesti ja edetä itselleni sopivalla aikataululla, koska ikä ei paina päälle. Joskus itsellisten naisten hedelmöityshoidoissa mukaan ilmestyy myös isäehdokas. Tällöin hoitoja voidaan jatkaa pariskuntana.
Tutkimuksista tulen saamaan Kelan korvauksia. Ja mikäli löytyy selkeä syy lapsettomuuteeni - sellainen syy, joka aiheuttaisi lapsettomuutta myös parisuhteessa - on mahdollista hakea tukea myös itse hedelmöityshoidoista.
Kaikki tämä selvisi vajaan 20 minuutin puhelun aikana. Puhelun jälkeen oli hieman keskittymisongelmia töissä. Olisin halunnut samantien kirjoittamaan kuulemani muistiin. Käytinkin siis työaikani hyödyksi ja viestittelin siskoni kanssa. Onneksi muistini on pohjaton!
Nyt siis keskityn tekemään hoitohistoriahankintoja ja odottelen tapaamista lääkärin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti