Henkinen harppaus

Syystä ja toisesta en ehtinyt alkaa panikoida klinikkakäyntiä edeltävänä iltana. Tasan tuntia ennen aikaani alkoivat kädet täristä ja sydän hakata kiivaasti. Jännitys kuitenkin hellitti parkkipaikkaa etsiessä. Levollisin mielin kävelin klinikalle.

Ensimmäisenä tapasin omalääkärini. Kartoitettiin tilanteeni ja ajatukseni. Lääkäri perehtyi aiemman lapsettomuushoitoni epikriisiin. Lopuksi olisi otettu papa-koe ja ultrattu, mutta koska olen käynyt jo tänä vuonna papa-kokeessa, sitä ei tarvittu. Ultraus päätettiin siirtää lähemmäs hoitoijen aloittamista. Teimme hoitosuunnitelman.

Lääkärin jälkeen tapasin hoitajan. Hänen kanssaan keskusteltiin tarkemmin siittiöistä, tulevan vauvan elämästä ja hoitosuunnitelman käytännön asioista.

Sain mukaani lähetteen verikokeisiin, reseptejä, lakitekstejä tiivistettynä ja pari opasvihkoa.

Aikataulu tulee olemaan se, että kesän aikana tapaan pari kertaa psykologin. Syksyllä lopetan Cerazette-lääkitykseni. Ensimmäiseen kiertoon otetaan Terolut-kuuri tukemaan hormonitoimintaa. Toiseen kiertoon Clomifen, Menopur ja Pregnyl, ja ultratarkistuksen jälkeen inseminaatio. Lopullinen aikataulu riippuu kuitenkin siitä minkä maalaisiin siittöihin päädyn.

Tällä hetkellä kotimaisia siittiöitä ei ole. Aiemmin kirjoitinkin, että halukkaista luovuttajista vain 20% on sellaisia, joiden siittiöitä voidaan käyttää. Tämä johtuu siitä, että kaikkien siittiöt eivät kestä pakastusta, vaikka muutoin olisikin laatusiittiöt kyseessä. Siittiöiden matka kestää vähintään kolme kuukautta kaikkien laatutarkastusten ja testipakastusten kautta itse hedelmöitettäväksi. Niitä voidaan kuitenkin pakastaa jopa 15 vuotta. Ja teoriassa on mahdollista, että mikäli joku sukulaiseni tai tuttavani sattuisi luovuttamaan Suomessa siittiöitä, niitä käytettäisiin minun hoidoissani. Mitä kaikkea voikaan tulla mieleen kysyä.. Suomessa lakiuudistuksen jälkeen halukkaiden määrä on laskenut merkittävästi. Miehiä tuntuu pelottavan ajatus siitä, että joku 18-vuotias nuori aikuinen haluaa vuosien päästä selvittää geeniensä alkuperän. Tanskalaiset ovat edelleen innokkaita luovuttamaan siittiöitään. Mistähän johtuu tämä maiden välinen ero asiassa?

Tanskan valikoimassa on tanskalaisia, ruotsalaisia ja jopa suomalaisia siittiöitä. Esitutkimukset ovat samaa tasoa kuin Suomen luovuttajien kohdalla. Kokemukset ovat olleet hyviä. Tanskalaisista siittiöistä on hieman enemmän tietoa saatavilla kuin suomalaisista, esimerkiksi ammatti. Mikähän merkitsee eniten: geenien alkuperämaa, silmien väri vai ammatti. Sain ohjeet, joilla voin perehtyä siittiöiden "postimyyntikuvastoon" etukäteen. Tanskalaisia siittiöitä suositeltiin tilattavaksi 2-3 näytettä kerralla. Niistä laitetaan mielellään kimppatilausta vetämään, jos samaan aikaan olisi muitakin halukkaita, näin saadaan toimituskulut pienemmäksi. Käytännössä tanskalaiset siittiöt saattavat olla listahintoihin nähden arvokkaampia. Tanskassa näytteet on valmiiksi esikäsiteltyjä, joten sen toiminnon hinta jää sitten täällä päässä hoidon hinnasta pois. Eli loppuhinta tulee olemaan samaa luokkaa.

Kaikilta luovuttajilta kysytään kenen hoitoihin siittiöitä saa käyttää. Jotkut rajaavat siittiöidensä käytön pelkästään heteropareille, mutta yhä useampi sallii käytön myös itsellisten naisten ja naisparien hoidoissa.

Ajatuksia heräsi monestakin aiheesta.. Kuten haluanko mahdollisen sisaruksen olevan täyssisarus. Ja mahdolliset/todennäköiset sisarukset muualla. Mahdollinen tuleva lapseni saattaisi löytää mahdollisen sisaruksensa sosiaalisesta mediasta ja he saattaisivat tutustua toisiinsa. Jännittävä ajatus!