keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Sisaruksia?
Klinikalla hoitaja otti puheeksi mahdollisen tulevan lapseni mahdollisen tulevan sisaruksen.
En oikeastaan ole missään vaiheessa hoksannut ajatella, että käyttäessäni luovutettuja siittiöitä, lapsellani hyvin todennäköisesti olisi sisaruksia jossain. Hänen luovuttamiaan siittiöitä on voitu käyttää muidenkin naisten hedelmöittämiseen. Aivan määrättömästi yhden miehen luovuttamia siittiöitä ei kuitenkaan jaeta ympäriinsä, vaan siinäkin tulee rajat vastaan. En ehtinyt sisäistää aivan kaikkea kuulemaani, joten en tiedä onko viisi naista kansainvälinen raja vai onko vain Suomessa rajoitettu yhden luovuttajan siittiöillä hedelmöittäminen viiteen naisen. 18-vuotiaana lapsellani on mahdollisuus saada selville luovuttajan henkilöllisyys ja halutessaan ottaa yhteyttä häneen. Silloin saattaa selvitä, että luovuttajalla itselläänkin on lapsia.
Seuraavaksi sivuttiinkin aihetta siitä haluanko itse myöhemmin lisää lapsia. Sitä ei suoraan kysytty, ehkä tarkoitus olikin herättää ajattelemaan asiaa. Kun päätän siittiöiden alkuperämaan ja vaatimani kriteerit, voin samalla varata option saada mahdollisen pikkusisaruksen samoilla geeneillä.
Olisiko tärkeää, että lapseni olisivat täyssisaruksia? Ulkonäöllisestihän se vaikuttaisi eniten, ehkä. Normaalien parien perinteisellä tavalla saaduilla lapsilla on jokaisella omat persoonansa. Sitä ei geeneillä voi määrittää loppuun saakka. Hoitaja kertoi joidenkin perustelleen samaa luovuttajaa sillä, että lapset voivat tukea toisiaan siinäkin tilanteessa, kun täysi-ikäistymisen jälkeen ottavat yhteyttä luovuttajaan. Aiemmin 18 vuotta täyttävä saa halutessaan selvittää luovuttajan henkilöllisyyden ja tällöin nuoremmallakin on mahdollisuus saada sama tieto. Toisille vanhemmille on tärkeää, että lapset eivät voi kinata keskenään ominaisuuksistaan, tai ainakin vanhemmat voivat vakuuttaa, että molemmilla on samat geenit.
Vastaantulleiden ongelmien varjossa en varmaankaan ole edes osannut ajatella mahdollisia sisaruksia ollenkaan. Jos nyt yksi lapsi ensin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jos olisin tuossa tilanteessa, niin varmaan käyttäisin sen option, että samoista siittiöistä yritetään saada myös mahdollinen sisarus.
VastaaPoistaMutu tuntumalla myös ns. täyssisaruus voi vahvistaa perheen tuntua, jos joskus alkaa vaivaamaan se että fyysistä isää ei ole. Mutta sitähän on aikaista sanoa, voihan olla että löydät vielä oikein hyvän miehen ja lapsi/et saavat hyvän isän ja jopa perinteisillä menetelmillä sisaruspuolen.
Ja ehkä myös jos jotain kamalaa tapahtuisi, esim. vakava sairaus lapsella niin täysisaruksesta geenien vuoksi voisi olla elinluovuttajaksi.Mut se on sellanen juttu, että ei sellasta kyllä oikeesti halua edes ajatella.
Ehkä loppupeleissä ratkaisevinta on se, että miltä susta tuntuu. Olisko sillä väliä onko mahdollisilla sisaruksilla sama isä?
Kaikkea on hyvä miettiä. Mutta kaikkia asioita ei onneks tarvi lopullisesti päättää samointein.
Nämä ovat varmasti niitä asioita, mitä psykologi tulee minulta kysymään. Ja monia muitakin. Paljon kaikenlaista olen jo miettinytkin, mutta paljon on vielä jäänyt epähuomiossa miettimättä. Täytyisi varmaankin jutella jonkun sellaisen kanssa, jonka lapsilla ei ole samoja geenejä.
VastaaPoista