Eräänä päivänä töissä iski jälleen migreeni. Migreenini johtuvat pääsääntöisesti stressistä. Työstressiin on hyvin vaikea vaikuttaa. Olen antanut itseni ymmärtää, että raskausaikana on syytä välttää turhia kemikaaleja, kuten migreenilääkkeitä. Ajatuksia korvaavista lääkintätavoista otetaan vastaan! Äitini suositteli kiinnittämään huomiota ruokailutottumuksiin, useat migreenistä kärsivät ovat saaneet migreeninsä kuriin välttämällä joitain ruoka-aineita.
Tämän jälkeen tuli mieleeni kuukautiset. Minulla ei ole ollut kuukautisia yli kahteen vuoteen. Ei sen jälkeen, kun migreenien lisäännyttyä vaihdoin Yasmin-pillerit Cerazette-pillereihin. Ensimmäisenä murehdin tulevia kuukautiskipuja. Niitähän ainakin on luvassa, jos hoidot eivät onnistu. Kipujen takia olenkin napsinut pillereitä. Aluksi e-pillereitä usean liuskan sarjoissa ja nykyään minipillereitä taukoamatta. Kaapista löytyy edelleen lämmitettävä kauratyyny, johon voi luottaa kaikkien kiputilojen aikana. Kipujen yli päästyäni aloin miettiä, miten niiden kuukautisten kanssa toimitaankaan!
Viime viikolla yhtäkkiä kesken työpäivän päähäni jysähti ajatus sektiosta. Muistelen kuulleeni, että sektion jälkeen ei saa nostaa tai kantaa mitään isoa. Saako edes vauvaa? Miten sitä sitten selviytyy yksin pienen lapsen kanssa?! Ystäväni lohdutti, että lasta sentään saa kantaa.
Äitiäni huolettaa koirani ulkoilutus iltamyöhällä. En ollut tätäkään kovin paljon murehtinut. Koirani varmasti sopeutuu uuteenkin rytmiin. Kunnes muistin muutaman viikon takaisen herätyksen aamuyöllä. Koirani ei turhaan herätä keskellä yötä. Eikä aamullakaan hätäile suotta ulos. Eli yöllinen herätys tarkoittaa, että on tosi kyseessä. Silloin on pakko liikkua. Mitenkäs sitten toimitaan, kun vauva nukkuu? Äitini mielestä ainoa ratkaisu on muuttaa rivitaloon. Tätä täytyy vielä pohtia.
En suinkaan mene asioiden edelle näitä asioita miettiessäni. Ehkä täytyy kuitenkin odottaa syksyn inseminaatiota ennen kuin nämä ongelmat kasvavat ylitsepääsemättömiksi päässäni.
Toisaalta juhannus herätti myös jännittävän ajatuksen: mikäli ensimmäinen inseminaatio onnistuu ja kaikki menee paremmin kuin hyvin, vuoden kuluttua pienokainen on jo syntynyt!
No voinpa sanoa kovista ja tiheistä migreeneistä ennen lapsia kärsineenä, että molempien raskausaikana on ollut tasan yksi (1) migreenikohtaus, jotka vieläpä jäivät siihen auravaiheeseen eli näköhäiriöt vain tulivat, ei varsinaista särkyä. Tai no jonkinlaista jomotusta joo, muttei sen kummempaa. Tosin otin heti näköhäiriön ilmaannuttua gramman panadolia ja 400 mg buranaa (yhtäaikaa), minkä ohjeen lääkäriltä alkuraskaudessa sain migreenin lääkitsemiseen. Niin ja siis nuo mainitut migreenikohtaukset ovat olleet toistaiseksi viimeisiä!
VastaaPoistaAkupunktiosta ja vyöhyketerapiasta siskoni sai kuulemma raskausaikana apua migreeniin ja päänsärkyihin...
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta blogista, pidetään peukkuja syksyä varten!
Kiitos molemmille kokemuksista! Olisi unelma, jos migreenit jäisivät mahdollisen raskauden myötä historiaan! Akupunktio kuulostaa hieman pelottavalta, mutta olen valmis kokeilemaan mitä tahansa, mikäli olo käy tukalaksi.
VastaaPoista