Tiedättekö sen tunteen, kun näkee ihastuttavan ihmislapsen, joka koskettaa sydäntä samantien?
Eilen ravintolassa pieni pellavapäinen poika tuijotti minua pitkään. Hymyilin hänelle. Isänsä sanoi hänelle jotain, vieraalla kielellä. Poika tuijotti minua siihen asti, kunnes poistuin ravintolasta. Välillä käänsi päänsä isäänsä kohti, mutta katsoi aina uudelleen. Sydämeni suli ja olin myyty!
Tänään näin taloyhtiömme leikkikentällä polvenkorkuisen pienokaisen leikkimässä isänsä kanssa. Luulen hänenkin olleen poika. Hänellä oli päässään sydvesti (tämän sanan opin siskoltani) ja hän näytti suloiselta taapertaessaan sadehattu päässään vesisateessa. Sydämeni suli jälleen.
En malttaisi odottaa syksyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti