Matematiikkaa

Pariskuntien matemaattiset taidot ovat usein vajavaisia tai sitten he pyrkivät uudenlaiseen matemaattiseen ratkaisuun:
1+1=3

Ei tämä minunkaan projektini vakuuta insinööriopintojen tuloksista:
1+0=2

Tähän saakka olen yrittänyt muistaa, että matematiikka saattaa olla hyvinkin järkevää ja lopputulos voi olla loogisin mahdollinen:
1+0=1

Olen kuvitellut miettineeni asiaa paljon ja monelta kannalta, mutta paljon olen jättänyt miettimättä. Suurin syy on siinä, että raskautuminen sairauteni kanssa ei ole ollenkaan varmaa (ei toki muutenkaan), ja olen pyrkinyt pysymään jalat maassa. Herättämättä liikaa toivoa itsessäni. Etten putoa korkealta, kun (jos) hoidot eivät tuota toivottua tulosta. Toisaalta toivottu tulos on myös se, että saan jonkin vastauksen mieltäni askarruttavaan asiaan. Jos lopputulos on tuo viimeisin matemaattinen kaava, voin alkaa etsiä uutta suuntaa elämääni. Uusia unelmia.

Ehkä siksi psykologin kanssa keskustellessa tuli itsekäs olo. En ole uskaltanut ajatella kovinkaan paljon sitä mahdollisuutta, että hoidot onnistuisivat. Kun psykologi nyt kuitenkin pakotti katsomaan kauemmas, lähes mahdottoman kauas, huomaan jalkojeni hieman irronneen maasta.

Yhdelle ystävistäni lupasin jo keväällä, etten mene täysin rikki, jos hoidot eivät onnistukaan. Saatan pian tarvita ankkurin.

Ripaus mustaa (tai ehkä sittenkin värikästä) huumoria tähän päivään. Toinen ystäväni kysyi tänään olenko ajatellut mitä teen, jos hoidot eivät onnistukaan. Lupasin siinä tapauksessa hankkia silarit ja hakeutua Big Brotheriin.

Oikeasti luultavasti suren jonkin aikaa. Sen jälkeen saatan matkustella tai ottaa laulutunteja. Tai ehkä hurahdan liitovarjoiluun.